Vesi nousee! Ja laskee myös

Joulukuun alun vesisateet lisäsivät Tuusulanjärven tulovirtaaman melkein 15 kuutiometriin sekunnissa, ja kun poistopuolella ei voida laskea kuin viitisen kuutiota, pääsi pinta pompsahtamaan lähes 30 cm normaalia korkeammalle. Niinpä oma ranta on veden/jään peittämänä, siis metsikkö rantaviivasta sisämaalle noin 50 metrin matkalta. Se vasta on hauskaa kuljettavaa, sillä jääkuori on tarttunut puihin ja kantoihin, mutta vedenpinnan laskiessa jää on romahtanut alemmas. Eli käytännössä metsänpohja on vinoja jääpintoja, jotka pettävät joka toisella askeleella.

Järvi itsessään on jäässä, ja pinnaltaan melkoisen sileä. Vaan kun pakkasta ei oikein tahdo riittää niin jää ei ole päässyt paksuuntumaan riittävästi. Tällä hetkellä sitä on noin kolme senttiä rantavesissä.

Pikavisiitti

Joulukuun alussa, tarkemmin 1.12.2007 Tuusulanjärvi oli jäässä kauttaaltaan!
Ja mikä parasta, noin kymmenen sentin jäällä ei ollut lunta lainkaan, joten olosuhteet olivat täydelliset retkiluisteluun. Ja kyllä jäällä sitten menijöitä riittikin, aamukahdeksasta lähtien katselin kateellisena menoa jäällä ennenkuin pääsin itse mukaan.

Helppoa ja vaivatonta oli meno, vaikka huomasinkin että retkiluistimetkin kaipaavat teroitusta. Kilometrejä kertyi GPS:n mukaan reilut seitsemän, lähinnä lupsakkaa liukumista katsellen jäällä viilettäviä purjehemmoja. Tuulta oli sen verran että välillä vastatuuleen piti tehdä reilusti töitä, mutta vanhaa pyöräilytotuutta lainaten 'kyllä mäki maksaa' eli myötäiseen oli taas ilo päästellä.

Sunnuntaina 2.12. sitten satoi viitisen senttiä märkää loskaa, ja kun sade myöhemmin illalla muuttui vedeksi oli kauden avaussessio sitten taas ohi.

Koko seuraavan viikon satoi vettä, joten en ole enää uskaltautunut sateen hapertamalle jäälle. Ehkä se siitä vielä terästäytyy, pekkapouta kun lupaili loppuviikoksi kylmenevää. Toivossa on hyvä elää!