Joulukuun alun vesisateet lisäsivät Tuusulanjärven tulovirtaaman melkein 15 kuutiometriin sekunnissa, ja kun poistopuolella ei voida laskea kuin viitisen kuutiota, pääsi pinta pompsahtamaan lähes 30 cm normaalia korkeammalle. Niinpä oma ranta on veden/jään peittämänä, siis metsikkö rantaviivasta sisämaalle noin 50 metrin matkalta. Se vasta on hauskaa kuljettavaa, sillä jääkuori on tarttunut puihin ja kantoihin, mutta vedenpinnan laskiessa jää on romahtanut alemmas. Eli käytännössä metsänpohja on vinoja jääpintoja, jotka pettävät joka toisella askeleella.
Järvi itsessään on jäässä, ja pinnaltaan melkoisen sileä. Vaan kun pakkasta ei oikein tahdo riittää niin jää ei ole päässyt paksuuntumaan riittävästi. Tällä hetkellä sitä on noin kolme senttiä rantavesissä.
17.12.2007
11.12.2007
Pikavisiitti
Joulukuun alussa, tarkemmin 1.12.2007 Tuusulanjärvi oli jäässä kauttaaltaan!
Ja mikä parasta, noin kymmenen sentin jäällä ei ollut lunta lainkaan, joten olosuhteet olivat täydelliset retkiluisteluun. Ja kyllä jäällä sitten menijöitä riittikin, aamukahdeksasta lähtien katselin kateellisena menoa jäällä ennenkuin pääsin itse mukaan.
Helppoa ja vaivatonta oli meno, vaikka huomasinkin että retkiluistimetkin kaipaavat teroitusta. Kilometrejä kertyi GPS:n mukaan reilut seitsemän, lähinnä lupsakkaa liukumista katsellen jäällä viilettäviä purjehemmoja. Tuulta oli sen verran että välillä vastatuuleen piti tehdä reilusti töitä, mutta vanhaa pyöräilytotuutta lainaten 'kyllä mäki maksaa' eli myötäiseen oli taas ilo päästellä.
Sunnuntaina 2.12. sitten satoi viitisen senttiä märkää loskaa, ja kun sade myöhemmin illalla muuttui vedeksi oli kauden avaussessio sitten taas ohi.
Koko seuraavan viikon satoi vettä, joten en ole enää uskaltautunut sateen hapertamalle jäälle. Ehkä se siitä vielä terästäytyy, pekkapouta kun lupaili loppuviikoksi kylmenevää. Toivossa on hyvä elää!
Ja mikä parasta, noin kymmenen sentin jäällä ei ollut lunta lainkaan, joten olosuhteet olivat täydelliset retkiluisteluun. Ja kyllä jäällä sitten menijöitä riittikin, aamukahdeksasta lähtien katselin kateellisena menoa jäällä ennenkuin pääsin itse mukaan.
Helppoa ja vaivatonta oli meno, vaikka huomasinkin että retkiluistimetkin kaipaavat teroitusta. Kilometrejä kertyi GPS:n mukaan reilut seitsemän, lähinnä lupsakkaa liukumista katsellen jäällä viilettäviä purjehemmoja. Tuulta oli sen verran että välillä vastatuuleen piti tehdä reilusti töitä, mutta vanhaa pyöräilytotuutta lainaten 'kyllä mäki maksaa' eli myötäiseen oli taas ilo päästellä.
Sunnuntaina 2.12. sitten satoi viitisen senttiä märkää loskaa, ja kun sade myöhemmin illalla muuttui vedeksi oli kauden avaussessio sitten taas ohi.
Koko seuraavan viikon satoi vettä, joten en ole enää uskaltautunut sateen hapertamalle jäälle. Ehkä se siitä vielä terästäytyy, pekkapouta kun lupaili loppuviikoksi kylmenevää. Toivossa on hyvä elää!
14.11.2007
Jäätilanne 14.11.2007
Sitä ei ole. Jäätä.
Vettä sen sijaan tuntuu riittävän. Tuusulanjärven pinta on tällä hetkellä n. 20 cm normaalitasoa ylempänä. Ilman pakastuttua pintavesien valuminen on varmaan vähän hidastunut, joten eiköhän tämänhetkinen 4 m3/s poistojuoksutus vähitellen laske järven pintaa.
Ja on syytäkin. Matalemmilla rannoilla vesi on levinnyt yli 50 m entisille rantaluhdille.
Vettä sen sijaan tuntuu riittävän. Tuusulanjärven pinta on tällä hetkellä n. 20 cm normaalitasoa ylempänä. Ilman pakastuttua pintavesien valuminen on varmaan vähän hidastunut, joten eiköhän tämänhetkinen 4 m3/s poistojuoksutus vähitellen laske järven pintaa.
Ja on syytäkin. Matalemmilla rannoilla vesi on levinnyt yli 50 m entisille rantaluhdille.
Historiaa....
Kaikki alkaa historiasta. Niin tämäkin blogi.
Viime talvi oli huono hyvästä alusta huolimatta. Jos siis tarkastellaan talvea retkiluistelun perspektiivistä.
Hyvä alku ajoittui marraskuun puoliväliin, siis tasan vuosi sitten. Perjantaina järvi oli sula, mutta ilma jäähtyi nopeasti. Yön aikana järven peitti ohut riite. Lauantaina käväisin rannassa, ja järven peitti noin kahden sentin teräsjää. Ja pakkasta oli reilut -5 astetta.
Sunnuntaihin mennessä järvi - ainakin sen pohjoispää - oli jäätynyt kestäväksi. Jään paksuus oli yli 7 cm, ja jää oli täydellisen puhdasta pinnaltaan sillä lunta ei ollut satanut hiutalettakaan. Niinpä pukeuduin kelluntapukuun ja tarvittaviin lämpövermeisiin, pakkasin naskalit, köyden, puukon, sauvan ja retkiluistimet mukaan ja lähdin tyttäreni kanssa jäälle. Uskomattoman hienoa oli luistella pitkin ja poikin peilikirkasta jääkenttää, jota tuntui riittävän ja riittävän.
Tyttäreni keskittyi enemmänkin jään alla olevien mollukoiden etsintään. En tiedä mitä eläinlajia ne olivat, sellaisia pikkurillin pään kokoisia mustia möykkyjä jotka kävelivät jään alapintaa pitkin ilmeisesti etsien avantoa tai sitten jotain ihan muuta. Ehkä toisiaan. Se olisi varmaan ollut niille helpompi vaihtoehto, lähin avanto kun oli järven keskivaiheilla, mutta noita ölliäisiä löytyi lyhyellä etsinnällä yli sata.
No, ne jäät tulivat ja menivät, joulukuussa ei vielä jäälle oikein päässyt. Uudenvuoden vaiheilla järvi jäätyi uudelleen, mutta aika nopeasti satoi lunta, lämpeni ja pakastui uudelleen. Tämän takia jään pintaan jäätyi tiukka kohva joka esti omatoimisen retkiluistelun.
Kun 'oikea talvi' sitten helmikuulla alkoi, osallistui Järvenpään kaupunki talkoisiin auraamalla jäälle perinteisen 6 km luistelulenkin. Järvenpäällä on omansa pohjoispäässä Tuusulanjärveä, Tuusulalla omansa eteläpäässä. Näitä yhdistää yhdyskäytävä joka lähtee Vanhankylänniemen retkeilymajalta etelään.
Valitettavasti talvi näytti sittemmin ailahtelevaisuutensa. Kevätpuolella Tuusulanjärvellä järjestettiin isommat retkiluistelukilpailut, joihin oli tulossa isompikin määrä ulkomaalaisia osallistujia. Ja tietysti keli lämpeni kunnolla plussan puolelle, jää peittyi vedestä ja homma meinasi mennä täydeksi farssiksi. Onneksi Järvenpään kaupunki oli hankkinut traktorivetoisen höylän, jolla luistelurata saatiin pidettyä edes välttävässä kunnossa.
Yhteenvetona talvesta 2006-2007 arvosana Välttävä.
Viime talvi oli huono hyvästä alusta huolimatta. Jos siis tarkastellaan talvea retkiluistelun perspektiivistä.
Hyvä alku ajoittui marraskuun puoliväliin, siis tasan vuosi sitten. Perjantaina järvi oli sula, mutta ilma jäähtyi nopeasti. Yön aikana järven peitti ohut riite. Lauantaina käväisin rannassa, ja järven peitti noin kahden sentin teräsjää. Ja pakkasta oli reilut -5 astetta.
Sunnuntaihin mennessä järvi - ainakin sen pohjoispää - oli jäätynyt kestäväksi. Jään paksuus oli yli 7 cm, ja jää oli täydellisen puhdasta pinnaltaan sillä lunta ei ollut satanut hiutalettakaan. Niinpä pukeuduin kelluntapukuun ja tarvittaviin lämpövermeisiin, pakkasin naskalit, köyden, puukon, sauvan ja retkiluistimet mukaan ja lähdin tyttäreni kanssa jäälle. Uskomattoman hienoa oli luistella pitkin ja poikin peilikirkasta jääkenttää, jota tuntui riittävän ja riittävän.
Tyttäreni keskittyi enemmänkin jään alla olevien mollukoiden etsintään. En tiedä mitä eläinlajia ne olivat, sellaisia pikkurillin pään kokoisia mustia möykkyjä jotka kävelivät jään alapintaa pitkin ilmeisesti etsien avantoa tai sitten jotain ihan muuta. Ehkä toisiaan. Se olisi varmaan ollut niille helpompi vaihtoehto, lähin avanto kun oli järven keskivaiheilla, mutta noita ölliäisiä löytyi lyhyellä etsinnällä yli sata.
No, ne jäät tulivat ja menivät, joulukuussa ei vielä jäälle oikein päässyt. Uudenvuoden vaiheilla järvi jäätyi uudelleen, mutta aika nopeasti satoi lunta, lämpeni ja pakastui uudelleen. Tämän takia jään pintaan jäätyi tiukka kohva joka esti omatoimisen retkiluistelun.
Kun 'oikea talvi' sitten helmikuulla alkoi, osallistui Järvenpään kaupunki talkoisiin auraamalla jäälle perinteisen 6 km luistelulenkin. Järvenpäällä on omansa pohjoispäässä Tuusulanjärveä, Tuusulalla omansa eteläpäässä. Näitä yhdistää yhdyskäytävä joka lähtee Vanhankylänniemen retkeilymajalta etelään.
Valitettavasti talvi näytti sittemmin ailahtelevaisuutensa. Kevätpuolella Tuusulanjärvellä järjestettiin isommat retkiluistelukilpailut, joihin oli tulossa isompikin määrä ulkomaalaisia osallistujia. Ja tietysti keli lämpeni kunnolla plussan puolelle, jää peittyi vedestä ja homma meinasi mennä täydeksi farssiksi. Onneksi Järvenpään kaupunki oli hankkinut traktorivetoisen höylän, jolla luistelurata saatiin pidettyä edes välttävässä kunnossa.
Yhteenvetona talvesta 2006-2007 arvosana Välttävä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)